— Christophe, sinähän menet teatteriin?
— En.
— Kyllä, sinä menet. Minä pyydän sinulta sitä palvelusta. Sinä et voi kieltäytyä.
Christophe ei tätä ymmärtänyt.
— Eihän minulla ole siellä paikkaakaan.
— Tässä niitä on montakin, sanoi Mannheim riemuissaan ja tunki väkisin hänelle aitiokortin käteen.
— Sinä olet hullu, sanoi Christophe. Entä isäsi asia?
Mannheim vääntelehti naurusta:
— Hän suorastaan vimmastuu! vastasi hän. Sitten hän pyyhki silmänsä, ja jatkoi:
— Mutta minä vippaan häneltä jo heti huomisaamuna, ennenkuin hän vielä tietää tästä mitään.