P.S. — Tuokaa paljon sävellyksiä mukaan!…
Christophen oli ensin vaikea ymmärtää mitään. Kun hän sitten ymmärsi, ihastui hän yhtä paljon kuin Corinne ja riensi kohta hotelliin. Hän pelkäsi, että siellä olisi koko joukkue päivällisellä;, mutta siellä ei ollutkaan ketään. Itse Corinnekin näytti kadonneen. Viimein kuuli Christophe hänen hälisevän ja nauravan Jossakin huoneiston toisessa päässä. Christophe lähti häntä hakemaan ja löysi hänet viimein keittiöstä. Corinnen päähän oli pistänyt valmistaa erästä omaa ruokaansa, eteläranskalaista herkkua; sen ylenpalttinen tuoksu täytti pian koko kaupunginkorttelin ja olisi voinut herättää vaikka kivetkin eloon. Hän oli erinomaisissa väleissä hotellin lihavan omistajattaren kanssa, he solkkasivat keskenään jotakin hirvittävää kielisotkua, jotain saksan, ranskan ja hottentotinkielen sekoitusta, jolle ei mikään nimi sopinut. He nauroivat molemmat kilpaa ja maistattivat toisillaan kumpikin keitoksiaan. Christophen tulo lisäsi meteliä. Hänet tahdottiin työntää ulos ovesta; mutta hän piti puolensa ja sai myöskin maistaa tuota erinomaista laitosta. Christophe irvisti sille happamesti, ja Corinne sanoi silloin, että hän oli barbaari ja teutooni ja ettei maksanut vaivaa koettaa parastaan hänen tähtensä.
He menivät nyt takaisin pieneen saliin, jossa oli jo pöytä katettu, nimittäin kahdelle hengelle, Christophelle ja Corinnelle. Christophe ei saattanut olla kysäisemättä, missä Corinnen toverit olivat. Corinne vastasi huolimattomasti:
— En tiedä.
— Te ette syö yhdessä illallisia?
— Emme koskaan! Siinä jo yllin kyllin, että täytyy olla teatterissa yhdessä!… Vieläkö pitäisi nähdä heitä ruokapöydässä!…
Moinen poikkesi niin suuresti saksalaisista tavoista, että se
Christophea sekä hämmästytti että hurmasi:
— Minä luulin, sanoi hän, että teikäläiset ovat seurakansaa!
— No, enkö minä siis ole seuraolento?
— Seurakansalla tarkoitan: elämistä yhteispiirissä, yhteiskunnassa. Katsokaapa näitä meitä vain! Miehet, naiset ja lapset, kaikki he ovat seurain osia ja jäseniä, syntymästä hautaan saakka. Kaikki tehdään Seurassa: täällä syödään, lauletaan, ajatellaan Seuroissa. Kun Seura aivastaa, niin jäsenkin aivastaa; ei juoda yhtään ainoaa pukkia kilistämättä Seuran kanssa.