— Sinä et sitä tiennyt? kysyi Mannheim. Eikö hän kertonut sinulle sitä?
Christophe joutui aivan epätoivoon.
— Älä pane pahaksesi turhista, ystäväni, sanoi Mannheim; tämähän ei sinuun kuulu. Ja sehän oli jo odotettu asia, heti, kun Grünebaumit saisivat tietää, että…
— Että mitä? huudahti Christophe?
— Että hän oli sinun rakastajattaresi, hitto soi!
— Minä en häntä tunne, minä en edes tiedä, kuka hän on.
Mannheim hymyili aivan kuin sanoakseen:
— Uskottele sinä mokomaa minulle! Christophe suuttui ja vaati
Mannheimia olemaan hyvän ja uskomaan, mitä hän vakuutti. Mannheim sanoi:
— Silloin se on vieläkin lystikkäämpää.
Christophe kiihtyi, hän uhkasi mennä Grünebaumien luokse, selittää heille asian, puolustaa neiti-parkaa. Mannheim neuvoi häntä jättämään sen tekemättä: