Kahvikuppi, joka Christophelle tarjottiin, vaati välttämättä häntä ottamaan uutta lisää:
— Vielä pikku tilkka! (Noch ein Schlückchen!)
Lautaset höystivät moraalilla ruokaa, joka muuten oli aina erinomaista.
Yksi niistä sanoi:
— Ajattele kaikkea: muuten ei sinulle hyvin käy. Toinen virkkoi:
— Hyvyys ja kiitollisuus ovat kaikille ihmisille mieluisia.
Riittämättömyys ei kenellekään.
Vaikkei Christophe polttanut tupakkaa, ei uunin reunalla oleva tuhkakuppi malttanut olla hänelle ehdottamatta:
— Pikku levähdyspaikka palaville sikareille. (Ruheplätzchen für brennende Cigarren).
Hän aikoi pestä käsiään. Saippua pesupöydällä sanoi:
— Rakkaalle vieraallemme. (Für unseren lieben Gast.)
Ja opetushaluinen pyyheliina, aivan kuin kohtelias ihminen, jolla ei ole mitään sanomista, mutta jonka mielestä on kuitenkin velvollisuus jotain virkkaa, lausui hänelle sen järkevän, mutta varsin vähän paikalleen sopivan mietelmän, että "täytyy nousta varhain ylös ja nauttia aamusta".