— Palatessani sain häneltä pari sanaa, hän kiitti minua kaikesta ja sanoi matkustavansa täältä pois: menevänsä takaisin Parisiin. Hän ei ilmoittanut mitään osoitetta.
— Eikä ole sitten enää kirjoittanut?
— Ei mitään.
Christophe näki noiden alakuloisten kasvojen ja silmien katoavan jälleen yöhön, silmien, jotka olivat äsken yhtäkkiä johtuneet hänen mieleensä sellaisina kuin hän oli nähnyt ne viimeisen kerran läpi junan ikkunoiden.
Kysymys Ranskan oloista tuli sitten esille entistä hartaammin. Christophe ei väsynyt tiedustelemasta rouva Reinhartilta kaikenlaista tuosta maasta, jonka rouva väitti tuntevansa. Eikä Lili, vaikkei hän ollut koskaan käynyt Ranskassa, jättänyt jakamatta Christophelle näitä tietojaan. Reinhart itse oli mallikelpoinen saksalainen patriootti ja täynnä ennakkoluuloja Ranskaa vastaan, jota hän ei tuntenut sen paremmin kuin hänen vaimonsakaan; ja niinpä uskalsi hän joskus tinkiä vaimonsa sanoja, milloin Lilin ihastus nousi aivan ylenpalttiseksi; mutta silloin jatkoi rouva väitteitään kahta suuremmalla tarmolla, ja Christophe yhtyi ehdottomasti häneen, pelkästä luottamuksesta ja asiaa laisinkaan tuntematta.
Mutta vielä arvokkaampia kuin Lili Reinhartin tiedot Ranskasta olivat Christophelle hänen ranskalaiset kirjansa. Rouva oli hankkinut itselleen pienen ranskalaisen kirjaston: kouluissa käytettyjä valikoimia, muutamia romaaneja ja umpimähkään ostettuja teoksia. Christophesta, joka oli ylen halukas oppimaan jotain Ranskasta eikä tiennyt siitä vielä mitään, olivat nuo kirjat, kun Reinhart meni niitä etsimään ja antoi ne sitten ystävällisesti ja kohteliaasti hänen käytettäväkseen, oikea suuri aarre.
Aluksi kävi Christophe käsiksi niihin niistä, jotka sisälsivät valittuja kappaleita Ranskan kirjallisuudesta; ne olivat koulukirjoja, joita sekä Lili Reinhart että hänen miehensä olivat ennen koulussa ollessaan lukeneet. Reinhart vakuutti hänelle, että hänen täytyi alkaa niillä, jos halusi olla eksymättä keskellä hänelle outoa ranskalaista kirjallisuutta. Christophe kunnioitti syvästi yleensä kaikkia henkilöitä, jotka tiesivät enemmän kuin hän itse, ja hän totteli siis hartaasti; ja jo samana iltana hän ryhtyi lukemaan. Hän koetti ensin saada ylimalkaisen käsityksen siitä, mitä kaikkia rikkauksia hänellä oli nautittavinaan.
Hän tutustui seuraaviin ranskalaisiin kirjailijoihin: Théodore-Henri Barrau, François Péris de la Croix, Frédéric Baudry, Emile Delérot, Charles-Auguste-Désiré Filon, Samuel Descombaz ja Prosper Baur. Hän luki runoja, joiden tekijöitä olivat abbé Joseph Reyre, Pierre Lachambaudie, herttua de Nivernois, André van Hasselt, d'Andrieux, M:me Calet, Salm-Dyckin, ruhtinatar Constance-Marie, Henriette Hollard, Gabriel-Jean-Baptiste-Ernest-Wilfrid Legouvé, Hippolyte Violeau, Jean Reboul, Jean Racine, Jean de Béranger, Frédéric Béchard, Gustave Nadaud, Edouard Plouvier, Eugène Mannel, Hugo, Millevoye, Chênedollé, James Lacour Delâtre, Félix Chavannes, François-Edouard-Joachim s.o. François Coppée ja Louis Belmontet. Tähän runouden vedenpaisumukseen oli Christophe hukkua aivan umpikorviin, ja siirtyi sitten proosaan. Hänen kirjoistaan löytyi Gustave de Molinari, Fléchier, Ferdinand-Edouard Buisson, Mérimée, Malte-Brun, Voltaire, Lamé-Fleury, Dumas vanhempi, J.-J. Rousseau, Mézières, Mirabeau, de Mazade, Claretie, Cortambert, Fredrik II ja monsieur de Vogue. Ranskalaisista historioitsijoista lainailtiin useimmin Maximilien-Samson-Frédéric Schoellin sanoja. Christophe löysi tässä ranskalaisessa antologiassa uuden Saksan valtakunnan perustamisjulistuksen; ja hän sai lukea Frédéric-Constant de Rougemontin saksalaisista tekemän kuvauksen, jossa opetettiin, että "saksalainen syntyy elääkseen hengen maailmassa. Hän ei ole metelöivän ja keveän iloinen niinkuin ranskalainen. Hän on hyvin sielukas; hän on tunteiltaan hellä, hyvä. Hän on väsymätön työssä ja sitkeä yrityksessä. Ei löydy siveellisempää kansaa, eikä ihmisten ikä ole missään, niin pitkä kuin Saksassa. Saksalla on joukko erinomaisia kaunokirjailijoita. Sillä on nerokas taipumus taiteisiin. Kun muut kansat pitävät suurimpana kunnianaan olla pelkästään ranskalaisia, englantilaisia, espanjalaisia, niin saksalaisen rakkauteen sulkeutuu koko ihmiskunta. Lisäksi: koska Saksan maantieteellinen asema on Europan keskeisin, niin näyttää Saksan kansakunta olevan yhtaikaa ihmiskunnan sekä sydän että ylempi järki."
Christophe kummastui ja väsyi, painoi kirjan kiinni ja ajatteli:
— Ranskalaiset ovat kilttejä poikia; mutta aivan selväpäisiä he eivät ole.