— Kuin menaashin elukka…
— Tuohan vain, jatkoi hän sitten; nielen häpeän muun joukossa.
Tyttö poistui, kohauttaen olkapäitään.
Kun Christophe näki, ettei Hassler edelleenkään koettanut tiedustella, mitä hän täällä teki, yritti hän johtaa juttua jälleen tarvittavalle uralle. Hän puhui, kuinka vaikeaa maaseutuoloissa oli elää, ihmisten matalasta tasosta, heidän henkisestä ahtaudestaan, omasta yksinäisyydestään. Hän koetti herättää Hasslerissa mielenkiintoa apeaan moraaliseen tilaansa. Mutta Hassler loikoi vain divaaninsa pohjassa, pää pieluksella takakenossa, silmät puoli ummessa, ja antoi hänen puhua, ikäänkuin ei olisi häntä kuunnellutkaan; tai sitten hän kohotti hieman luomiaan ja sinkautti maaseutukaupunkilaisista jonkin kylmän ja iroonisen sanan, huvittavan hävyttömyyden, niin välinpitämättömällä tavalla, että Christophen yritys päästä läheisemmin juttelemaan, auttamattomasti meni myttyyn. Kitty oli tullut takaisin tuoden aamutarjottimen: kahvia, voita, liikkiötä y.m. Hän sijoitti sen ärtyisesti kirjoituspöydälle, keskelle paperien sekamelskaa. Christophe odotti, kunnes neiti oli mennyt ulos, ja jatkoi sitten tuota tuskallista tarinaansa, jota hänen oli niin vaikea saada sujumaan.
Hassler oli vetänyt tarjottimen eteensä; kaatoi itselleen kahvia ja työnsi siihen huuliaan; sitten keskeytti hän tuttavallisesti ja suopeasti ja samalla hiukan yli olkainsa Christophen tarinan tarjoamalla:
— Kuppi lämmintä?
Christophe ei huolinut. Hän koetti taas löytää äskeisen puheensa langan; mutta hän joutui yhä enemmän ymmälle eikä tiennyt, mitä enää sanoi. Hän tuli aivan hajamieliseksi, kun näki Hasslerin tuossa, liina kaulassa kuin lapsi, ahmivan sisäänsä rasvaisia torttuja ja sianlihaviipaleita, käyden niihin kiinni sormillaan. Christophen onnistui kuitenkin kertoa, että hän sävelsi, että hän oli saanut esitetyksi uvertyyrin Hebbelin Judithiin. Hassler kuunteli hajamielisesti.
— Was? (Minkä?) kysyi hän.
Christophe toisti kappaleensa nimen.
— Ach! so, so! (Aha, hyvä, hyvä!), virkkoi Hassler, työntäen sormensa ja korppunsa kahvikuppiin.