— Mitä?
— Kaikenlaista hullua.
— Kertokaa.
Anna pudisti kieltävästi päätänsä.
— Miksi ette kerro?
Anna punastui, nauroi sitten ja jatkoi:
— Ja päivälläkin, keskellä työtä.
Hän muisteli sitä tarkemmin, nauroi taas, ja lopetti:
— Aivan hullua, sellaista, pahaa.
Christophe sutkautti leikillisesti: