Kun Anna oli maistanut sitä katkeraa nautintoa, että näki Christophen yhtä murtuneeksi kuin hän itsekin oli, sanoi hän tylyllä ja väsyneellä äänellä:
— Sytyttäkää kynttilä.
Christophe sytytti. Annan hampaat kalisivat, hän istui kumarassaan, käsivarret puserrettuina rinnoille, polvet leuassa kiinni. Christophe sulki ikkunan. Hän istuutui vuoteen reunalle. Otti käsiinsä Annan jääkylmät jalat ja lämmitti niitä suullaan ja käsillään. Anna heltyi.
— Christophe! sanoi hän.
Annan silmissä oli surkea ja liikuttava ilme.
— Anna! vastasi Christophe.
— Mitä nyt teemme?
Christophe katsoi häneen ja vastasi:
— Kuolemme.
Annalta pääsi ilonhuuto: