— Oi, tahdotko sinä sitä? Tahdotko tosiaan?… Minun ei tarvitse mennä yksin!
Anna sulki Christophen syliinsä.
— Luulitko sinä sitten, että minä jättäisin sinut?
Anna vastasi matalalla äänellä:
— Luulin.
Christophe aavisti, mitä Anna oli mahtanut kärsiä.
Jonkun hetken päästä katsoi hän Annaan kysyvästi. Anna ymmärsikin:
— Kirjoituspöydän laatikossa, vastasi hän. Oikealla. Alimmainen laatikko.
Christophe meni noutamaan. Aivan laatikon perältä löysi hän revolverin. Braun oli sen hankkinut ennen ylioppilaana. Hän ei ollut sitä tarvinnut koskaan. Rikkonaisessa kotelossa oli muutamia panoksia. Christophe toi löytämänsä Annan vuoteen ääreen. Anna katsahti niihin, ja käänsi kohta kasvonsa seinään päin, Christophe odotti, sitten hän kysyi:
— Etkö tahdo enää?