— Mutta jollei voi niissä toimia, sanoi Colette muikistaen suutaan.
Christophe vastasi nauraen:
— Jättäkää ne sitten muiden huomaan. Kaikki eivät ole luodut taidetta varten.
— Eikö rakkauttakaan varten?
— Ei rakkauttakaan.
— Herra paratkoon! Mitä meille sitten jää?
— Talous.
— Suur'kiitos! sanoi Colette loukkautuneena.
Hän ryhtyi uudelleen soittamaan, mutta sotkeutui taaskin, näppäili koskettimia ja huokasi:
— En voi!… Minusta ei todellakaan ole mihinkään. Luulen, että olette oikeassa. Naisista ei ole mihinkään.