— Tuo tunnustushan jo merkitsee jotakin, sanoi Christophe hilpeänä.
Colette katsoi häneen pienen nyrpeän tytön näköisenä, jota torutaan, ja sanoi:
— Älkää olko niin ankara!
— Minä en puhu pahaa hyvistä naisista, vastasi Christophe iloisesti.
Hyvä nainen on maallinen paratiisi. Mutta maallista paratiisia…
— Niin, sitä ei ole kukaan nähnyt.
— Minä en ole niin pessimistinen. Minä sanon: Minä en ole sitä koskaan nähnyt; mutta saattaahan se olla olemassa. Olenpa päättänyt löytääkin sen, mutta se ei ole helppoa. Hyvä nainen ja nerokas mies, ne ovat kumpikin yhtä harvinaisia.
— Ja paitsi niitä, eivät muut miehet ja naiset merkitse mitään?
— Päinvastoin! Nämä muut vain merkitsevätkin jotakin… maailman silmissä.
— Entä teidän?
— Minusta niitä ei ole olemassakaan.