Mutta tämä viimeinen toivo petti kuten aikaisemmatkin. Varakuningas välitti viis siitä, että hänen lempeyteensä vedottiin; vankilat kyllä avautuivat, mutta tekoja varten, jotka kiihoittivat Intiaa äärimmilleen. Kävi selville, että parannuslupaukset jäisivät houkutukseksi.
Näihin aikoihin (toukokuun 14 p:nä 1920) Intia sai tietää rauhanehdoista, jotka olivat tuhoisat Turkille. Varakuninkaan lähetti tunnusti niiden kylläkin saattavan olla tuskalliset moslemeille, mutta hän kehoitti heitä kuitenkin tyytymään kohtaloonsa.
Vihdoin näinä samoina päivinä myöhästyneenä julkaistu tutkimuskomissionin Amritsarin verilöylyistä antama julkinen tiedonanto lopullisesti nostatti maan omantunnon.
Se siitä seurasi! Siteet katkesivat. Khilafatin komitea, joka kokoontui Bombayssa toukokuun 28 p:nä 1920, omaksui Gandhin ehdottaman »Pois yhteistoiminta» -tunnuslauseen; ja Allahabadin hindumoslemien konferenssi äänesti yksimielisesti sen puolesta 30 p:nä kesäkuuta; se määräsi varakuninkaalle kuukauden määräajan uhkavaatimuksen miettimistä varten.
Gandhi kirjoittaa itse varakuninkaalle. Hän antaa tietoja »Pois yhteistoiminta» -liikkeestä. Hän selittää, miksi hän siihen turvautuu; ja hänen mainitsemansa syyt ovat ihmeelliset. Vielä tällä tärkeimmällä hetkelläkin hän ilmituo halunsa säilyttää välit Englannin kanssa ja toivonsa saattaa laillisin vastustuskeinoin Englanti katumukseen ja parannukseen:
»Minulle jää», sanoo hän, »vain kaksi ainoata vaihtoehtoa: joko erota Englannista tai, mikäli vielä uskon brittiläisen hallitusmuodon ylemmyyteen toisiin hallitusmuotoihin nähden, pakottaa hallitus tekemään meille oikeutta. Muuten, minä vielä uskon brittiläisen hallitusmuodon ylemmyyteen. Ja siksi minä kehoitan tottelemattomuuteen.»
Tästä selviää, miten suuri on se kansalainen, jota valtakunta sokeassa ylpeydessään ei ole osannut oikein kohdella.
II
Heinäkuun 28 p:nä 1920 Gandhi ilmoittaa Intialle, että »Pois yhteistoiminta» päätös pannaan täytäntöön elokuun 1 p:nä; ja aatoksi, heinäkuun 31 p:ksi, hän määrää juhlallisen valmistautumis Hartalin paastoin ja rukouksin. Hän ei ollenkaan pelkää kansan raivoa ja yhtyy toimenpiteisiin järjestyksen ja kurin säilyttämiseksi intialaisten riveissä.
»Täydellinen Pois yhteistoiminta» vaatii täydellistä järjestäytymistä. Epäjärjestyksen alku on viha. Väkivalta on kerrassaan hyljättävä. Kaikkinainen väkivalta olisi vain taka-askel asialle, se olisi vain hyödytöntä viattomain elämäin tuhlausta. Ennen kaikkea on noudatettava järjestystä!» —