»Pois Yhteistoiminta» -liikkeen toimintamenetelmän laati kahtena edellisenä kuukautena Gandhi komiteansa kera. Oli päätetty seuraavaa:
1:o. On hylättävä kaikki kunniavirat ja -arvonimet;
2:o. On oltava ottamatta osaa hallituksen lainoihin;
3:o. On tehtävä lakko oikeusistuimia ja lakimiehiä vastaan ja järjestettävä riita-asiat yksityisen välityksen kautta;
4:o. Ylioppilaiden ja perheiden on vierottava hallituksen kouluja.
5:o. On vierottava Perustuslaillisten parannusten Neuvostoa;
6:o. On jäätävä pois hallituksen vastaanotoista ja kieltäydyttävä julkisista viroista;
7:o. On kieltäydyttävä kaikista sotilas- ja maallikkotoimista;
8:o. Swadešin[52] levittäminen: toisin sanoen, ohjelman kielteisen osaston jälkeen rakentavan osaston, uuden järjestyksen, jolle rakentuisi uusi Intia. Palaamme siihen myöhemmin.
Tässä oli vasta ensimmäinen etappi. Pantakoon merkille tämän miehen varovainen viisaus, — hyvin hämmästyttävä eurooppalaisille vallankumouksellisille — miehen, joka panee liikkeeseen hindulaisen vallankumouksen äärettömän koneiston ja pysäyttää sen kuitenkin heti alkuunsa. Tässä ei ole kysymys Siviilitottelemattomuudesta. Gandhi tuntee sen kyllä. Hän on sen oppinut Thoreaulta, jolta hän lainaa erinäisiä kohtia julkaisuihinsa, ja hänellä on uusi huoli erottaa se »Pois yhteistoiminta» -aatteesta. Siviilitottelemattomuus on enemmän kuin kieltäytymistä tottelemasta, se on lakien väkivaltaista loukkaamista. »Se on rikkomista, jota voi käytännössä menestyksellä harjoittaa vain joku valittu, sen sijaan kuin taas »Pois yhteistoiminta» voi olla ja onkin joukkoliike». Gandhi tahtoo valmistaa Intian kansaa tottelemattomuuteen, mutta asteittain; hän tietää sen tähän puolivalmiiksi eikä tahdo hellittää ohjia, ennenkuin on varma, että kansa on saavuttanut kyvyn hillitä itseään. Tässä »Pois yhteistoiminta» -ohjelmassa ei ole kysymys edes siitä, että jätettäisiin verot maksamatta. Gandhi odottaa sopivaa hetkeä.