Oli jo olemassa muutamia yliopistoja ja opistoja, joissa olivat säilyneet, englantilaisen holhouksen alla, vanhan aasialaisen kulttuurin kekäleet. Aligarh oli ollut neljäkymmentä viisi vuotta Intian moslemien yliopisto, islamilaisen kulttuurin keskus Intiassa. Khalsan opisto oli Sikh-kulttuurin keskus. Hinduilla oli Benaresin yliopisto. Mutta nämä hiukan vanhanaikaiset skolastiset laitokset olivat hallituksen alaisia, joka avusti niitä rahalla. Gandhi olisi halunnut ne hävittää perustaakseen puhtaampia keskuksia. Marraskuussa 1920 hän vihki Gujeratin kansallisten yliopiston Ahmedabadissa. Se innostui yhdistetyn Intian ihanteista. Sen kaksi uskonnollista pylvästä olivat Hindujen Dharma ja muhamettilaisten Islam. Se pyrki pelastamaan Intian murteet ja löytämään niistä kansallisen uudestisyntymisen lähteet. Gandhi oli sitä mieltä, oikein kylläkin — ja mekin voimme hyötyä hänen sanoistaan — »että aasialaisten kulttuurien järjestelmällinen tutkiminen on yhtä tärkeää täydelliselle kasvatukselle kuin lännen tieteiden tutkiminen. On tutkittava sanskriitin, arabian, persian, palin ja magadhin aarteita, jotta jälleen löydettäisiin kansallisen voiman salaisuudet.» Mutta ei ole kysymys siitä, että toistettaisiin samaa, mitä jo on sanottu tai tehty kuluneina vuosina. »On perustettava uusi, vuosisatain kokemuksien rikastuttama kulttuuri menneen ajan kulttuurin tilalle. Sen tulee olla niiden erilaisten sivistysten synteesi, jotka ovat vaikuttaneet Intiaan ja antautuneet maan hengen alaisiksi. Tätä synteesiä ei saa toteuttaa Amerikan mallin mukaan, missä vallitseva kulttuuri nielee ja musertaa kaiken muun. Jokaisella kulttuurilla on oleva laillinen paikkansa. Päämäärä on sopusointu eikä väkivalloin aikaansaatu yhteys.» Kaikkien ylioppilaiden on opittava tuntemaan Intian uskonnot. Hindut perehtykööt Koraaniin ja moslemit Sâstroihin. Kansallinen yliopisto hylkää ainoastaan syrjäyttämishengen. Koko ihmiskunnassa se ei hyväksy mitään »halveksuntaa». Tosikansallisena murteena tulee hindustani, sanskriitin, hindin, persianisoidun urdun sekoitus olemaan pakollinen.[57]
Henkisille aloille pyrkivät tulevat saamaan ammatillisen kasvatuksen, muut taas kirjallisen. Täten heikkenee luokkien välinen ero. Riippumattomuuden henkeä eivät tule ylläpitämään ainoastaan opinnot, vaan kasvatus, jota Gandhi nimittää »sisäisen kutsumuksen kasvatukseksi».[58] Eurooppalaisen kasvatuksen vastapainoksi, joka pitää vähässä arvossa kätten työtä ja kehittää vain aivoja, Gandhi vaatii tätä työtä kouluissa jo lapsiluokista lähtien.
On hyvä, että lapsi itse maksaa kehruutyöllä kasvatuksensa; siten hän oppii viipymättä ansaitsemaan elatuksensa ja riippumattomuutensa. Mitä tulee sydämen kasvatukseen, minkä Eurooppa täydellisesti laiminlyö, on se alusta alkaen otettava käytäntöön. Ja ennenkuin voi muodostaa oppilaita, tulee muovata opettajat.
Tämä on ylimpäin laitosten tehtävä, laitosten, joista Gandhi haaveilee saatavan uuden opetuksen kulmakiven, — ne eivät oikeastaan ole kouluja, vaan paremminkin luostareita, joihin keskittyy Intian pyhä tuli ja joista se on myöhemmin leviävä, Lännen suurten benediktiläisluostarien mallin mukaan järjestettyjä laitoksia, jotka ovat maan ja sielun uskonnollisia raivaajia.
Meillä on hallussamme säännöt, jotka Gandhi laati Ahmedabadissa sijaitsevalle Satyâgrah Ašram -talolle,[59] suositulle tyttärelleen. Ne tarkoittavat paljon enemmän opettajia kuin oppilaita, ja hän sitoo edelliset luostarilupauksilla. Mutta sensijaan että nämä lupaukset tavallisissa luostareissa ajan mittaan säilyttävät vain kielteisen kurinpidon luonteen, värähtelevät ne tässä pyhiä elähdyttävää uhrausmieltä ja puhdasta rakkautta. Johtajilta vaaditaan seuraavien luostarisääntöjen noudattamista:
1:o. Totuuden lupaus. — Ei riitä olla valhettelematta. »Ei saa lainkaan turvautua valheeseen, ei edes maan edun sitä vaatiessa.» Totuus voi vaatia vastarintaa jopa vanhempia ja iäkkäämpiä kohtaan.
2:o. »Ahimsâ» (olla tappamatta) lupaus. — Ei riitä olla ottamatta toisen henkeä. Ei saa edes haavoittaa sanoilla niitä, joiden luulee olevan väärässä. Ei pidä koskaan olla suuttunut heihin; täytyy rakastaa heitä. On vastustettava tyranniutta, mutta oltava tekemättä mitään pahaa tyrannille. Hänet täytyy voittaa rakkaudella. On kuolemankin uhalla kieltäydyttävä häntä tottelemasta.
3:o. Aviottomuuslupaus, jota ilman on melkein mahdotonta seurata kahta ensimmäistä. — Ei riitä, että välttää himoa, tulee aina tarkistaa eläimellisiä intohimojaan, ajatustensakin. Jos on naimisissa, on pidettävä vaimoaan elämän ystävänä ja säilytettävä hänen kanssaan täydellisen puhtauden suhde.
4:o. »Ruokajärjestyksen tarkistus». — On säännöstettävä ja puhdistettava ravintojärjestys. Hyljättävä vähitellen tarpeettomat ravintoaineet.
5:o. Lupaus olla varastamatta. — Tämä ei koske ainoastaan toisten omaisuutta. »On varastamista, kun käyttää esineitä, joita ei todellisesti tarvitse». Luonto varustaa päivittäin juuri kylliksi, eikä yhtään enemmän kuin mitä joka päivä tarvitsemme.