»Jumala tulee lihaksi aikakaudesta aikakauteen maailman lunastukseksi… Ei ole ehdoton sääntö, että hän ilmestyisi ihmisolennon hahmossa…. Yhtä hyvin hän sen voi tehdä abstraktisen periaatteen tai maailmata lumoavan suuren aatteen hahmossa… Uusi ilmestys on Swadeši-Evankeliumi.»
Evankelista myöntää, että voi hymyillä tälle todistukselle, jos Swadešissa näkee vain ulkolaisten kankaiden hylkäämisen. Mutta tämä kysymys on vain laajan, »koko maailmaa sen vihamielisistä riidoista vapauttamaan ja ihmiskuntaa tasa-arvoiseksi tekemään määrätyn uskonnollisen periaatteen» käytäntöönsovittamista. Sen ydin sisältyy hindulaisiin Pyhiin kirjoituksiin. Kas tässä:
»Sinun oma Dharmasi, vaikka vailla ansioita, on paras, Sinulle vieraan Dharman saavuttaminen on aina vaarojen saartama. Pyri vain sellaiseen onneen, jonka ydin on velvollisuus.»
Tämä Swadešin perusajatus nojautuu uskoon »yhteen Jumalaan, joka ikuisiksi ajoiksi on huolehtinut maailmankaikkeuden onnesta. Tämä Jumala on antanut jokaiselle ihmisolennolle soveltuvan ympäristön, hänelle määrätyn erikoistehtävän mukaan. Ihmisen kaikkien toimenpiteitten tulee mukautua hänen omaan elämäntilanteeseensa… Emme voi itse valita kulttuuria enempää kuin syntymäämme, perhettämme, maatamme; meidän on vain hyväksyttävä se, minkä Jumala on meille antanut, meidän on hyväksyttävä perinnäistapamme Jumalalta tulleina, ja meidän ankara velvollisuutemme on niihin mukautua. Niiden pelkääminen olisi syntiä.»
Näistä uskonkappaleista seuraa että yhden maan kansalaisen ei pidä huolehtia muiden maiden kansalaisista.
»Swadešin-palvoja ei ota koskaan osalleen turhaa tehtävää koettaa parantaa maailmaa, koska hän uskoo että maailma on liikkunut ja tulee liikkumaan määrättyjen Jumalan suunnitelmien mukaan. Ei pidä odottaa jonkin maan kansan huolehtivan toisen maan tarpeista ihmisystävällisistäkään syistä; ja vaikkakin tämä olisi mahdollista, ei se ole toivottavaa… Oikea Swadešin -palvoja ei unohda, että jokainen ihmisolento on hänen veljensä mutta hänen on silti pysyttävä syntymässä hänelle määrätyssä tehtävässä… Meidän on palveleva niin hyvin syntymävuosisataamme kuin syntymämaatamme kaikin voimin. On etsittävä sielun vapauttamista oman uskontomme ja oman sivistyksemme pohjalta.»
Onko kansan edes luvallista kehittää vaurastumisensa välikeinoja: kauppaa ja teollisuutta. Ei suinkaan. Inhoittava into pyrkiä armoittamaan Intiaa mahtavilla kutomatehtailla! Tämä olisi samaa kuin mennä turmelemaan toisten Dharmaa. Omien tuotteiden maastavienti on yhtä rikollista kuin vieraiden tuotteiden maahantuonti. Sillä »proselytismi (käännytyskiihko) on Swadešin periaatteiden vastainen». Ja tämän lain johdonmukainen seuraus (vaikkakin eurooppalaisille yllättävä) on, ettei pidä viedä maasta enempää tuotteita kuin ajatuksiakaan.
Seikka, että Intian arvo historian kuluessa on kovasti laskenut, pohjautuu sen Egyptin ja Rooman kanssa kauppaa käyneiden esi-isien rikokseen, joka rikos yhä on uudistunut kaikkien seuraavien sukupolvien aikana. Jokainen maa, jokainen kansanluokka pysyköön omassa kutsumuksessaan, eläköön omista apulähteistään ja perintätavoistaan!
Välttäkäämme olla läheisessä kanssakäymisessä niiden kanssa, joiden yhteiskuntatavat ovat erilaiset kuin meidän. Olkaamme kietomatta elämäämme sellaisten ihmisten ja kansojen elämään, joiden ihanne on ristiriidassa meidän ihanteemme kanssa… Jokainen ihminen on puro. Jokainen kansa on virta. Niiden tulee seurata uomaansa kirkkaina ja tahrattomina kunnes saavuttavat autuuden meren, jossa ne kaikki sekaantuvat.»
Tämä on natsionalismin voittoa. Kaikkein puhtainta. Kaikkein ahtainta. On jäätävä kotiin. Suljettava kaikki ovet. Ei vaihdettava mitään. Kaikki säilytettävä. Ei myytävä mitään. Ei mitään ostettava. On puhdistuttava. Luostarimunkkien keskiaikaista evankelismia.[76] Ja laajasydäminen Gandhi antaa tähän nimensä.