Hän ei ole näkemättä erehdyksiä tai virheitä, jotka vuosisatain kuluessa ovat tunkeutuneet hindulaisuuteen, ja hän ruoskii niitä. Mutta:
…. En voi ruveta enempää erittelemään tunnettani hindulaisuutta kohtaan kuin rakkauttani omaan vaimoonikaan. Hän liikuttaa mieltäni enemmän kuin kukaan muu nainen maailmassa. Ei siksi, että hän olisi virheetön: uskallan sanoa hänellä olevan virheitä paljonkin enemmän kuin mitä minä näen; mutta minulla on tunne siteen katkaisemattomuudesta. Samaa voin sanoa hindulaisuudesta kaikkine sen vikoineen ja rajoituksineen. Ei mikään minua hurmaa niin kuin Gitân ja Râmâyanan musiikki, ne kaksi ainoata hindulaisuuden kirjaa, jotka voin väittää tuntevani…. Minä tunnen todelliset viat, jotka tahraavat suuria hindulaisia pyhättöjä; mutta minä rakastan niitä siitä huolimatta… Niin täydellinen uudistaja kuin olenkin, en sentään hylkää ainoatakaan hindulaisuuden olennaista ajatusta»[32]
Mitkä sitten ovat ne päätotuudet, joihin hän on kiintynyt? Hän luettelee ne nimenomaan eräässä kirjoitelmassaan lokakuun 6 p:ltä 1921, joka on hänen julkinen uskontunnustuksensa:
»1. Uskon Vedoihin, Upanišadeihin, Puranoihin ja kaikkeen, mikä sisältyy käsitteeseen: hindujen pyhät kirjat, ja niinmuodoin uskon Avatâreihin ja uudestisyntymiseen;
»2. Uskon Varnâšrama Dharmaan (kastijärjestykseen),[33] mutta ankarasti vedalaisessa mielessä, eikä nykyisessä, kansantajuisessa ja karkeassa;
3, Uskon lehmän suojelevaan voimaan kansantajuista paljon laveammassa mielessä;
4. En kiellä epäjumalien palvontaa.»
Jokainen eurooppalainen pysähtyy vetämään henkeään lukiessaan näitä uskontunnustuksen rivejä, joista kuvastuva sisäinen ajatus on niin perin erilainen kuin meidän, niin ankarasti suljettu uskonnollisten ja siveellisten oppien kuoreen, niin kaukainen ajan ja paikan suhteen, vailla kaikkea yhteistä mittaa meidän henkemme kanssa, että on turha pyrkiä niitä oikein ymmärtämään. Jatkakoon hän kuitenkin! Hän löytää hieman tuonnempana seuraavaa, mikä on hänelle tutumpaa:
»Minä uskon hindulaisten sananlaskuun, ettei kukaan oikein tunne sâstroja, ellei hän ole saavuttanut täydellisyyttä viattomuudessa (Ahimsâ), totuudessa (Satya) ja itsensähillinnässä (Brahmacharya) ja kieltäytynyt kaikesta rikkauden pyyteestä ja omistuksesta.»
Tässä hindun puhe yhtyy evankeliumin sanoihin. Ja Gandhi tunsi tämän sukulaisuuden. Hänen Ethical Religion'insa loppuu Kristuksen sanojen toistamisella.[34] Englantilaisen papin kysyessä häneltä v. 1920, mistä kirjasta hän oli saanut suurimman vaikutuksen, hän mainitsi ensimmäiseksi Uuden Testamentin.[35] Oman tunnustuksensa mukaan[36] oli hänen ennen kaikkea kiittäminen Vuorisaarnaa, josta hän v. 1893 tapasi passiivisen vastarinnan olemuksen. Hänen haastattelijansa kysyy häneltä hämmästyneenä: