»He kiusoittelevat minua», selitti Roddy.
»Eihän. Vai kiusoittelevatko?»
»Kyllä; vakuutan sinulle —»
»Kuinka typerää!»
»Eikö olekin? Uskotko, että he epäilevät meidän armastelevan ihan vimmatusti tällä erinomaisella, yksinäisellä joella?»
»Niinkö?» Judith oli huolestunut.
»Kuinka halpa ajatustapa! Ikäänkuin mies ei voisi olla kahden kesken tytön kanssa rakastelematta häntä!»
»Niin, olen samaa mieltä, Roddy.»
Roddy keikautti päänsä taaksepäin ja nauroi hiljaa; hän oli nauranut koko ajan. Ja hetkisen oli tuntunut siltä kuin Roddy olisi ensimmäisen kerran Judithin muistin aikana ollut valmis pieneen, vakavaan keskusteluun.
»Voi, Roddy, kuinka sinä nauratkaan minulle!»