»Siispä odotan ja toivon sitä. Ehkä tapaan Martininkin joskus. Kenties ei siellä tunnukaan niin kovin pahalta… Roddy, tiedätkö, etten ole milloinkaan tuntenut ainoatakaan ikäistäni paitsi puutarhurin pikku tytärtä ja yhtä tai kahta täkäläistä lasta — ja kaikki teidät? Teidän poistuttuanne pieninä ollessamme olin niin yksinäinen, että… Sinä et tiedä. Daddy ei suostunut lähettämään minua kouluun. Kun nyt olette palanneet, odotan joka päivä herättyäni huomaavani teidän kaikkien jälleen kadonneen.»
»Me emme enää katoa.»
»Kunpa vain olisin siitä varma.»
»Minä olen.»
»Oh, sinä! Sinä olet pahin katoamaan teistä kaikista. Sinä luikahdat sormieni lomitse.»
»En minä. Sinä niin teet.»
»Minäkö?»
»Niin. Sinä karttelet…» Hän heilautti kättänsä. »En käsitä, miten menettelet. Olet arvoitus, Sinä kiihoitat uteliaisuuttani.»
»Olen perin hyvilläni siitä.»
»Ja pelkään sinua.»