»… en mitään…
Näin aatoksiini vaipuneena nukun.»
Martin pani kätensä hänen leukansa alle, käänsi hänen kasvonsa itseensä päin ja suuteli hellästi hänen huuliaan.
»Oi, Judith, koetan tehdä sinut onnelliseksi.»
»Ja minä koetan tehdä sinut onnelliseksi, Martin.»
Ehkäpä ajan mukana… Ehkä ajan mukana jopa Roddykin…
Sillä kaihoisan rauhan hetkellä tuntui ihailtavalta ryhtyä tekemään
Martinia onnelliseksi.
Martin virkkoi ujosti:
»Mikähän sai sinut ilmaisemaan haluavasi mennä kanssani naimisiin?»
»Se, että pidän sinusta niin paljon.»
»Oi! Se ei ole aivan samaa kuin rakastaminen, vai onko?» Martinin äänestä soinnahti kaihoa, mutta ei pettymystä.