Ehkä Peteristä tulee erinomainen. Hänellä on soitannolliset taipumuksensa eikä hänellä ole Charlien rajua, hysteeristä luonnonlaatua. Hän on oikein hyvä, epäitsekäs pikku poika, hyvin helläluonteinen. Suostutko ottamaan hänet kasvatettavaksesi? Sinä teet sen paremmin kuin minä. En olisi voinut kirjoittaa tällä tavoin, jollen olisi lakannut toivomasta, että sinä koskaan tulet luokseni. Kun Martin kuoli, arvelin sen ehkä lähentävän meitä toisiimme; sinä olit ainoa henkilö, jota olisin halunnut tavata; se olisi ollut niin lohdullista. Mutta ei, viimeinen toivoni on mennyt. Nyt minun täytyy ajatella ainoastaan Peteriä. En käsitä, miten voin tehdä sen, ainoan, mikä minulla on tarjolla, mutta tiedän sen olevan parasta. Tiedän hänen saavan mitä parhaat mahdollisuudet, ja se nostaa raskaan taakan sydämeltäni. Tiedän, ettet halua lähettää häntä kouluun ennenkuin paljon vanhempana; ja siitä olen hyvilläni, koska hänen terveytensä on varsin heikko eikä hän ole ollenkaan samanlainen kuin muut pojat — sinä hoidat kaikkia rahoja, joten tiedät, kuinka paljon niitä on häntä varten. Ihan riittävästi luullakseni. Ehkä sallit minun saada hänet silloin tällöin luokseni lyhyille käynneille, ja kun hän kasvaa isoksi, voin ehkä selittää hänelle — jos olen elossa. En oikeastaan usko olevani. Lupaan, etten koskaan sekaannu asioihin enkä häiritse sinua, mutta sinun tulee muistaa, etten luovuta Peteriä sinulle, koska en rakasta häntä, vaan koska rakastan sinua ja toivoisin hänen olevan sinun lapsesi. On ihanaa tehdä jotakin hyväksesi. Se tekee minut melkein onnelliseksi. Älä salli hänen tyyten unohtaa minua, mutta tiedän, että hän tosiaankin rakastaa sinua enemmän kuin ketään muuta. Oi, ennen hänen syntymäänsä ajattelin aina, että jos tämä vain olisi Julianin lapsi, kuinka onnellinen olisinkaan — rakastan sinua niin paljon, että hartaasti toivoisin saavani sinulle lapsia ja kärsiväni tuskia sinun hyväksesi — vaikka en olekaan koskaan halunnut lapsia omasta puolestani. Tiedän ihmisten aina sanovan minua niin kylmäksi, tympeäksi ja sukupuolettomaksi, ja niin olenkin kaikille muille, koska ihan nuoresta pitäen olen tyyten imeytynyt sinuun. Sinulle olisin ollut tulisempi, polttanut sinua. Mutta sinä olit aina niin kylmä ja välinpitämätön; et koskaan pitänyt edes ulkonäköäni miellyttävänä.
Oi, minua värisyttää ajatellessani, että olen tuonut Peterin maailmaan kenties vain olemaan yhtä onneton kuin itse olen tai kuolemaan nuorena, kuten Charlie ja Martin kuolivat. Mutta jos sinä huolehdit hänestä, ovat hänen asiansa todennäköisemmin hyvästi. Jos menet naimisiin, niin otathan sellaisen vaimon, joka on hänelle kiltti. Voi, tämä on kamalaa. Mitä teen? Ota hänet pian! Älä kirjoita minulle vastausta, vaan ilmoita ainoastaan, otatko hänet ja milloin otat! Lähetän hänet opettajattaren mukana, mutta sinä erotat opettajattaren — etkö erotakin? — ja kasvatat poikaa itse. En ole koskaan pitänyt tästä opettajattaresta. No niin, olen kirjoittanut kaikki; olen hyvin uupunut, mutta olen hyvilläni siitä, että se on kirjoitettu. Enää minun ei tarvitse milloinkaan teeskennellä; jännitys oli kamala. En oikein tiedä, mitä tekisin. Luultavasti myyn talon. En enää koskaan jaksaisi asua siellä kaiken sen jälkeen, mitä on tapahtunut. Se on kovan onnen talo, enkä senvuoksi tahdo säilyttää sitä Peterille. Varmaankin pysyn edelleenkin tässä eläinlääkärin hommassa tai ainakin hoitelen koiria. En ole typerä eläinten, jos olenkin ihmisten parissa.
Voi rakasta Martinia! On kauheata, että hän on poissa. Minkätähden en minä ollut hänen muassaan purressa; se olisi säästänyt niin paljon huolta. Uskotko todellakin, ettemme enää koskaan tapaa rakastamiamme ihmisiä. Tiedän sinun väittävän, ettemme kohtaa heitä, äläkä senvuoksi vastaa! Joskus minusta tuntuu, että niin täytyy olla; olen melkein varma siitä, ettei kaikki lopu tähän.
En lue tätä lävitse. Olen kirjoittanut sen niin hätäisesti, että siinä otaksuttavasti vilisee kirjoitusvirheitä ja niin edelleen, ja sinä naurat tätä lukiessasi. En mahda sille mitään.
Et saa halveksia minua sen tähden, että sanon rakastavani sinua.
Hyvästi.
Mariella.
Hänen nimensä alle oli Julianin lyijykynällä taaskin kirjoitettu: »Olen kutsunut Peterin luokseni.»
7
Varhain iltapäivällä auto pysähtyi opiston porttiholviin, ja taaskin Judith näki punatiilisen lattian, kylmät, kiiltävät seinät, eteishallin virallisen kalseuden ja koristeellisen rumuuden.