Ovenvartijatar oli ollut hänen erikoinen ystävänsä. Hän avasi etuhuoneen oven, odottaen riemullista hymyä, mutta pöydän ääressä istuva vanhahko nainen oli outo.
»Onko ovenvartijatar ulkosalla?»
»Minä olen ovenvartijatar, neiti.»
»En muista nähneeni teitä.»
»Ette olekaan, neiti. Tulin vasta tällä lukukaudella.»
»Vai niin? Miltä työ teistä tuntuu?»
»No niin, siihen on hiukan vaikea tottua, neiti. Raskaanlaista.»
»Niin. Sen huomasin. Olin täällä ennen.»
»Oi, niinkö, neiti?»
Hänen silmänsä näyttivät ikävystyneiltä lasiensa takaa. Hän mietti, että tyttöjä aina tuli ja meni suunnattoman paljon. Ei voinut odottaa hänen tuntevan mielenkiintoa…