Vanhuksen mutiseva ääni vastasi pimennosta:
»Hyvää iltaa, neiti.»
»Viehättävä ilta, Lacey.»
»Niin, suurenmoinen.»
»Miltä näyttää naapuritalon puutarhassa?»
»Niin, hieman elpyneeltä. Tuonnempana tulee pakkasia, siitä saatte olla varma.»
Hän tuntui väsyneeltä tänä iltana; hän alkoi tulla hyvin vanhaksi. Nyt tavallinen viimeinen kysymys:
»Milloin he tulevat taaskin tänne, Lacey? Johan alkaa olla aika, eikö niin?»
Vanhus oli hetken vaiti ja virkkoi sitten:
»Te ette kenties lienekään kuullut, neiti…»