»Mariella ei sallisi hänen olla onneton», torjui Judith, hätkähtäen.
»Hänkö? Hän ei sitä tietäisi. Ja jos tietäisikin, olisi hän voimaton.»
»No niin, olethan sinä pojan tukena.»
»Minä!» Julian päästi äkillisen naurahduksensa.
»Tarkoitan — että sinä pidät hänestä», rohkeni tyttö arasti huomauttaa.
»Minä en siedä nulikoita. Eivätkä he siedä minua.»
»En puhu nulikoista. Puhun Peteristä. Luulin sinun pitävän hänestä.»
Julian nauroi.
»Näytät kovin tyrmistyneeltä. Pidätkö sinä sitten nulikoista?»
»Kyllä.»