— Mutta hänessä on tulta, joka kuivattaa kymmenen miehen voiman, Mea-Kawa.
Hän antoi naisen sivellä poskiaan hentoisella kädellään ja painautui hellästi hänen puoleensa.
— Mutta, Mea-Kawa, kuiskasi hän, — hänen tulensa polttaa, sinun juovuttaa.
Naista katsellessani tunsin olevani samaa mieltä hänen kanssaan. Mutta ihailuni keskeytti Morris-Jeon äkillinen liike: hän kavahti istualleen, ummisti silmänsä, avasi ne ja ummisti jälleen.
— Tai-Leon! sanoi hän tarttuen viereisen koneen ulottuneen. — Tai-Leon! Palatsissa on vieras henki! Tai-Leon!
Näinkö Tai-Leonin hengen vai ruumiin, en tiedä. Äkillinen kauhuntunne ajoi minut paikalta, ja samalla hetkellä tiesin, että ruumiini oli vaarassa. Olinko, onneton, jättänyt sen tuon salaperäisen kolmion ruumisläjään?
— Pois! Pois! ähisin ponnistellen raajojani toimintaan. Ja silloin palasi tajuntani; tunsin kirvelevää tuskaa niskassa ja olkapäissä.
Ponnahdin jaloilleni.
* * * * *
Edessäni hämärsi valju päivä. Ylt'ympäri virui tummia haamuja kuin raatoja taistelukentällä, ja parvi jaloillaan seisovia lehahti luotani joka haaralle hajautuen. Yritin liikkua, mutta vasen lonkkani teki tenän ja haamut loittonivat yhä kauemmaksi.