— Mitä pelkäätte! sanoin katkeroituneena. — Minun osani ei näyttäne paremmalta kuin teidänkään. Voiko teistä joku tutkia vammojani, onnettomat?
Syntyi liikettä. Muuan haamuista läheni varovasti. Hänen päänsä osui hetkeksi muurin yli valuvaan kelmeään valoon.
— Rai-Sun!
— Minä, sanoi hän kuiskaten.
Hän astui eteeni. Sanaakaan enempää virkkamatta hän tarjosi kätensä tuekseni ja nyökkäsi itäiseen nurkkaan.
— Lao-Koo, kuiskasi hän varjoon painuessamme, — sinä et ole menetellyt viisaasti.
— Ja sinä, Rai-Sun, oletko täällä vartijanani? Myönnän, että siinä oli katkeruutta.
Hän hymyili väkinäisesti.
— Täällä ei vartijoita tarvita, sanoi hän. — Huomenna olemme noiden veljiä — ja uudet tulokkaat kompastuvat kärventyneihin raajoihimme.
— Mutta sinä, kuudennen osaston vaanija?