Suuri Kaikkeus! Siksikö?
Minä häpesin Tai-Joonin haamun edessä. Häpesin Rai-Sunin silmäkuoppien tuijotuksessa. Eikö tuo kärventynyt luomakin hänen korvanlehdellään kalvennut pelkästä pettymyksestä! Ja Tai Mason! — Ree-Kiang! —
— "Meillä ei ole metallia." — "Kansa katsoo sinuun." — "Lunarian helvetti huutaa isän kirousta, äitien vaikerrusta, lasten itkua —"
Nat-jee! Sinunko siinä väräjävä äänesi, tutiseva kätesi, — valoton silmäsi! — Nat-Jee! Kuolema ja kirous! Minä — minä —
Suuri armias Kaikkeus! Minä tulen, tulen — tulen! —
Ja Nat-Jee hymyili. Ruumiini värisi hiessä. Se oli helpotuksen hikeä. —
See-Sean käsi hyväili kosteata ihoani. Minä suljin silmäni, kiipesin tajuntani. Hän, tuo ihana olento, oli aikojen takana, taistelun takana, suurten tekojen takana. Tahi — suurten pettymysten —
— Lao-Koo. Minä pidin sanani. Sinä olet täällä.
Minä värisin.
— Lao-Loo. He tahtovat lähettää sinut täältä kaivoksiin. Mutta he eivät saa —