— Mutta suuri Morris-Jeo ymmärsi —
— Suuri Morris-Jeo on itse viisaus, ainakin kun Tai-Simonin järki on hänen järkensä jatkona: orjan kuolema ei olisi korvannut kaunista Hao-Keaa, mutta parikymmentä tonnia —
— Korvaa sen yllinkyllin. Morris-Jeo tunsi jo kylläkseen Hao-Kean viehätyksen, sanotaan.
— Ylen hyvin! Kauniskin aine sitkistyy. — Orja!
Tahtomattanikin avasin silmäni.
Tai-Mara kurkisti niihin ja teki väkinäisen eleen.
— Orja! Katso minuun!
— Suuri Tai-Mara —, änkytin. Tunsin lentäjävalvojan maineen.
— Silmiini, orja!
Minä katsoin häneen ja onnistuin saamaan katseeseeni sellaisen pelon, että se hiveli hänen turhamaisuuttaan.