Minä imin kaksinkertaisen annokseni ja nukahdin. —
* * * * *
Se oli See-Sea.
Hänestä juuri olin uneksinut rohkean unen. Ja kun raotin silmäni, häämötti hänen yläruumiinsa siinä verkkoni laidalla. Hänen vasen kätensä leikitteli vyön helmillä, ja oikea lepäsi kevyesti otsallani. Katsoin viehkeätä kainaloviivaa ja ojensin käteni kuin jatkuvassa unessa hänen vyötäreilleen.
— Mea-Jeo! sanoi hän hiljemmin kuin kuiskaten. — Huomenna pääset suuren, hyvän Tai-Suanin luokse.
— See-Sea!
Mikä kumma minun otteeni herpaisi. Siinä silmänräpäyksessä hän olisi vaipunut tuliseen syleilyyni. Ja kesken kaiken — oma käteni nousi vastarintaan.
Tai-Mason! Tai-Joon! — Ne tulivat vasta nyt. Ja See-Sean antautuva, uhkea vartalo pysyi saavuttamattomissa.
— Tai-Suan, tieteen ja uskonnon valvoja? sanoin kylmästi.
— Niin.