Hän kumartui vielä, silmät kosteina, ruumis väristen. Sitten hän nousi, astui poispäin — ja käännähti.
— Mea-Jeo, kuiski hän. — Minun sylini voi vielä juovuttaa Tai-Simonin. Ja juopukoon hän siitä kymmenesti, jos antaa sinut Tai-Suanille orjaksi.
Hän kiiruhti pois. Kauniit olkapäät vavahtelivat. — Olinko kuullut nyyhkytyksen?
VIIDESTOISTA LUKU
Orjan käsi Tai-Maran kasvoilla
Tämä oli uusi maailma. Mitä minulla oikeastaan täällä oli tekemistä, sitä en voinut ymmärtää. Mutta sitä suurempi syy oli minulla ihailla See-Sean jumalaista lumousvoimaa, joka minulle tämän olinpaikan oli hankkinut. Ja hankkinut huolimatta suuren Tai-Simonin "kahdestakymmenestä tonnista".
Tämä oli taivas. Tämä oli avaruus. Tässä tunsi olevansa taivaankappalten mieltäkiinnittävässä seurassa. Tai-Suan, tuo vanha Avaruuden mestari, sulaa hyvyyttä uhkuvine kumarahartioineen ja ystävällisyyden rypistämme kasvoineen, käänsi toisinaan silmänsä putkesta ja hymähti hyvänsuovasti:
— Niin, Lao-Koo. Minua aina surettaa, ettemme päässeet yhteyteen Venuksen kanssa. Epäilemättä sikäläisillä olisi ollut yhtä ja toista mielenkiintoista, jota olisimme voineet verrata Mars-naapurin —, niin, ja omiin oloihimme. Kukaties Venuksella oli jo aikoinaan kosketusta Merkuriuksen kanssa; joka tapauksessa on varmaa, että jälkimäisen tuhosta oli heillä edeltäpäin tietoja. Miten lienee. Marsin puolelta väitetään huomatun Maan liikkeissä viime aikoina epätasaisuuksia. Ne voisivat olla samaa laatua kuin Venuksen töytäilyt ennen sen perikatoa. Miten harmillista, ettemme voi tehdä vertailuja sisäpiirin näkökannalta —
Hän tarkkasi joitakin merkkivärähdyksiä, hymähteli jälleen ja jatkoi:
— Hän väittää, etteivät epätasaisuudet voi olla yhteydessä heilläkin huomattujen aurinkomagneetin nykäysten kanssa. Ne poikkeavat siitä sekä ajassa että laadussa. Suuri Kaikkeus! Meilläkin väittää apulaiseni, Tai-Juang, kahdesti panneensa merkille kolmentoista — kuudentoista minuutin akselikaltevuuden, ja aikoina, jolloin Marsin kulku on ollut moitteeton.