Hän peräytyi lepoverkolleen ja sulki silmänsä. Samalla hetkellä tunsin helpotuksen tajunnassani. Mutta sensijaan kasvoi levottomuus.
Katsoin See-Seaan. Hänen ruumiinsa vapisi. Vaistomaisesti hän haki tukea putken arasta asetinkammesta. Sanaakaan sanomatta ojensin käteni. Hän painautui väsyneesti syliini.
Jumalani! Miten naisen vavahteleva ruumis voi häätää tajunnan tyhjäksi!
— See-Sea! äänsin levottomuuden jälki vielä äänessäni. — Joku henki on täällä —
— Hän on mennyt, Mea-Jeo! kuiski henkäys korvaani. — —
* * * * *
Tai-Suanin ääni sen unelman katkaisi. Hänen kasvoillaan väikkyi vakava ilme. Siinä oli suuttumusta ja kenties vielä enemmän pelkoa.
— Lapseni, sanoi hän, — Tieteen pyhätön alueella on ollut vieras henki. Yksi miljoonasta ei sitä tohtisi tehdä. Suurella Tai-Morris-Jeolla ei siihen ole oikeutta. On vain yksi tällä planeetalla, joka sen tohtii ja julkeaa tehdä —
— Tai-Mara! kirkaisi See-Sea.
— Tai-Mara, kertasi vanhus, — syntymäin valvoja, vaanija-valvoja.