— Lao-Koo, sanoin sulkien silmäni huikaisevassa hohteessa.
— Lao-Koo! olin kuulevinani hiljaisen helähdyksen. Ja sitten uusi törähdys sai minut jättämään paikkani nyyhkyttävälle vanhalle naiselle.
— Siinä oli lihaksia! tajusin jonkun sanoneen.
— Hän on tulokas, vastasi toinen.
— Hän tuli meidän mukanamme, liitti kolmas.
— Montako tonnia hänellä on?
— Mitä sanoit? Shi-Kailla on vain viisitoista —
— Tuliko hän tännepäin?
Kumma kyllä. Möhkäleen surina oli kiihtynyt, mutta se hajautui kuin huuru. Pasuunan törinä nieli kiistelyn tonnimäärästä, ja tuossa tuokiossa huomasin olevani pahimman tungoksen ulkopuolella.
Tunsin, että joku seurasi minua kintereilläni.