Minä tiesin, että nuo nyrkit oli kahlehdittava. Yksi ainoa isku tuosta soran kovettamasta moukarista riitti kellistämään millaisen miehen tahansa. Koetin pakottaa häntä kiinteämpään otteluun, mutta sitä tuo vimmastunut jättiläinen tuntui ymmärtävän välttää.
— Kirkas autuus? sähisi hän tähdätessään tämän tästä uuden iskun, ja silloin aina vastasi näkymättömäin "katsojain" hyvä-huuto.
Minusta se kuulosti teennäiseltä ja päätin sen vaimentaa. Runsaan neljänneshetken kesti tämä tulinen ottelu, ennenkuin sain hänen oikean ranteensa vasempaan käteeni. Hänen viimeisen iskunsa vielä soidessa korvakalvollani putosi kämmensyrjäni raskaasti hänen tukevalle niskalleen, ja seuraavassa silmänräpäyksessä makasi Shi-Kai allani molemmat moukarit kierteisessä puristuksessa.
— Shi-Kai! sanoin vapaalla kädelläni puuduttaen hänen reitensä. — Täällä näyttää olevan tonnimäärä arvonmittana. Se on paikallaan. Sinä olet viidentoista tonnin, minä kahdenkymmenen. Julista kansalle, ettet sinä tästä hetkestä alkaen mitään määrää.
Kiukkuinen röhinä pääsi miehen suusta, mutta joukon äänekäs hämminki nieli sen. Shi-Kain ruumis vääntelehti epätoivoisessa rynnistyksessä.
— Julista! sanoin asettaen nyrkkini hänen korvalliselleen. Shi-Kai tuntui rauhoittuvan.
— Sinä et uskalla! röhötti hän. — Minä olen viidentoista tonnin arvoinen, ja Tai-Lane tietää sen.
Väen kuhina lakkasi.
— Shi-Kai! sanoin kiristäen otettani. — Tiedätkö, mikä mies on suuri Tai-Mara?
Minä tunsin, että hän tiesi sen, ja väen syvä äänettömyys sanoi samaa.