Minä hellitin. Hän astui askeleen poispäin.
— Onnistuitko? läähätti hän kuin jotakin sanoakseen.
— Onnistuin. Ontelo on valmis.
— Ja senkö vuoksi —?
Hänen äänensä petti, ja hän pujahti äkisti aukosta ulos. Minä riensin hänen jäljestään.
Ensi kerran olin jäänyt puolelle ruoka-annokselle. Mutta nyt sekään ei tahtonut maistua.
YHDEKSÄSTOISTA LUKU
Lunan-Kongon tunneli
Vajain vatsoin palasin "tunneliini". Mutta sitä täydempi oli pääni. Olin laskenut Ka-Haran aarresopukan aseman ja tullut siihen vakaumukseen, ettei se voinut ulottua näin pitkälle. Ja mikä oli vieläkin kiihoittavampaa, koko kaivos tuntui päättyvän tähän sokkeloon ja viheltävä reikä viittasi suoraan ulospäin.
Millä innolla ryhdyinkään reikää laajentamaan! Mutta yhtä innokas tuntui olevan seinän vastarinta. Hyvinkin puoli hetkeä ahersin puikkoineni, ennenkuin palanen jälleen lohkesi ja vihellys aleni humisevaksi puhinaksi. Saatoin nyt pistää käteni aukkoon, enkä malttanut olla sitä tekemättä.