— No nyt, Feo-Fan, sanoin. — Mitä on sinulla puhumista?
— Ka-Hara on ollut luonasi, alkoi hän. — Ka-Hara on mies, johon voi luottaa. Ja hän tietää, kelle hän pelotta voi aarteensa paljastaa.
— Niin. Minä luotankin Ka-Haraan. — Et Feo-Faniin?
— Vilpittömyyteen, kyllä. Muuten en kuuntelisi puhettasi.
Feo-Fan tuntui nielaisevan jotakin, mikä ei ollut maukasta. Mutta hän jatkoi kuitenkin:
— Ka-Haralla on ystäviä; minulla on ystäviä. Ja nämä meidän ystävämme ovat kuulleet asioita, jotka tekevät vanhan Ka-Haran levottomaksi. Shi-Kai on huomannut, että Ka-Haralla on asiaa autioon louhokseen, ja hän on vannonut ottavansa asiasta selon. Epäilemättä he tulevat vakoilemaan Ka-Haraa —
— Häntä on varoitettava.
— Se tehdään. Mutta Ka-Haran on sinne kumminkin mentävä. Shi-Kai on ovela ja voi löytää aarteen, ellei sitä saada turvalliseen paikkaan.
— No, sitten se on saatava turvalliseen paikkaan.
— Miten? Aarteen olemassaolon tietää vain Ka-Hara ja me.