Feo-Fanin liikahdus palautti minut ynseään todellisuuteen.
— Joku kävi aukolla, sanoi hän kuiskaten.
— Etkä varoittanut minua! kivahdin. — Se katosi melkein yhtä pian.
— Shi-Kai?
— En tiedä. Se tuli hohteeseen, häilyi naisen leposijan kohdalla ja livahti pois, ennenkuin olin ehtinyt liikahtaa paikaltani.
Levottomana kiiruhdin La-Lin luokse. Hän nukkui.
— Feo-Fan, sanoin tyyntyneenä, — kukaan muu se ei ole voinut olla.
Luultavasti hän tarkkasi ulkoa kuuluvaa valitusta.
— Ei ole voinut, sanoi hän sitten kuin muuta ajatellen.
La-Li käännähti unessa. Selvästikin hänen leponsa oli puolinaista: levoton henki yhä taisteli uupuvan ruumiin kanssa.