— Montako olette lyöneet, Kara-Hun?
— Kolmattakymmentä. Siinä on Shi-Kaille laskurupeamaksi. Meitä on nyt vain seitsemän.
— Seitsemän?
— Niin. Muuan niistä paholaisista puri Peo-Hania ja minä viimeistin poika-paran.
Kara-Hun vaikeni ja hävisi pimeään. Tunsin väriseväni kauhusta.
— Lao-Koo, kuulin La-Lin kuiskeen, — jos ne purevat sinua, niin — niin viimeistääkö Kara-Hun sinutkin?
— Kara-Hun tahi joku muu, vastasin kauhulla muistellen Hao-Kean rintoja.
— Ja jos ne purevat minua, Lao-Koo?
— Niin silloin —
Ajatukseni töksähti johonkin mahdottomaan.