— Sata — kaksikymmentä —
— Joudu! Hän voi herätä.
— Kaksikymmentäviisi - kolmek…
— Tai-Joon! Herää! kirkaisin niin, että pelästyin omaa ääntäni.
Sihinän ja räiskinän helvetillisessä pauhussa luomakorvainen päästi kipinöivän letkupuikon tuskin tuuman verran Tai-Joonin kyljestä. Se piirsi säteilevän kaaren, ja juuri kun nuorempi mies lausui: "neljä—, viisikymmentä", katkesi ääni parahdukseen, ja sähähtävän höyrypilven takaa kuului mieletön mylvinä:
— Kuolema ja pimeys! Suuri armias Kaikkeus! Oi autuas Tshing-Tunin henki, mene rauhaan — mene rauhaan — mene rauhaan!
Höyryn hälvetessä näin maassa inhoittavan möhkäleen. Sillä oli puoli rintakehää, toinen käsivarsi ja pää, jonka suu oli vielä numeroiden huudosta raollaan. Vähän matkan päässä virui yksinäinen, hyvinmuodostunut jalkaterä.
Hirveästi vääntynein kasvoin luomakorvainen töytäili edestakasin, pysähtyi hetkeksi paikalleen, tutisevat käsivarret riipuksissa ja sitten reutoi jälleen puoleen ja toiseen kuin jotakin näkymätöntä kaihtaen. Äkkiä hän kapsahti tuolivehkeelleen, hapuili jotakin sen laidalta — ja juuri vehkeen lähtiessä liikkeelle hänen kauhistunut katseensa osui minuun: käsi luiskahti, jalat horjahtivat ja tuoli suhahti katon hämärään suistaen taakkansa nurinniskoin ja surkeasti parkuvana jäljelläolevain tuolien väliin.
Tapahtumain nopea kulku oli minut kokonaan tyrmistyttänyt. Äsken vielä olin hiessä kylpien ollut valmis ummistamaan silmäni ja epätoivoisena kirkumaan itseni tainnuksiin; nyt katselin tyynesti ympärilleni ja — mistä se lieneekin tajuntaani pujahtanut — olin olevinani suuressa teatterihuoneessa ja odottavinani näytöksen loppukohtausta. Ylhäällä häämöitti nelikulmainen valo-aukea, sen alla, kiiltävän kiskoparin juurella, kompuroi jäntevä, hyvin ruma roisto tyyppi, ja sivummalla sähisi vimmatusti kone, jonka takana selällään makaava mies hiukan räpytteli silmäluomiaan.
Tuossa tuokiossa näyttämö sai eloa. Makaava avasi silmänsä, käänsi päätänsä ja ponnahti seisaalleen. Samassa roistonaamainen päästi ulvahduksen, töytäsi nuolena tuolivehkeen luo — ja lamautui paikalleen, käsi kiskoon nojaten ja sieraimet hätäisesti ilmaa ahmien.