Joku tuli vastaani.
Se oli Kian-Tsao.
— Herra, sanoi hän, — suuri Tai-Tan-Li on kaivoksessa.
— Oletteko lopettaneet työnne?
— Viisitoista tonnia on vielä jäljellä, oi suuri Tai-Lane.
Enhän voinut enää odottaa.
— Silloin lopetamme, tiuskasin. — Laittakaa viiden sadanneksen räjähdyskone jäljellä olevan luo. Vie sana Tai-Tan-Lille: louhos suljetaan.
Hän kiiruhti tiehensä.
Kuin kuumeessa mittelin huoneen siloista lattiaa. Tämä käsky kaipasi kenties selitystä, mutta siihen ei minulla ollut voimaa. Minua vaivasi kova kaipuu oman aineeni kahleisiin. —
— Suuri Tai-Lane! kuului Tai-Tan-Lin hätäinen ääni. — Louhos on suljettu, kone on paikallaan. Mutta miten käy —?