— Kirous! kahahti sen huulien väänteestä.
Suuri Tai-Lane oli suhahtanut höyryksi kipinöivän puikon ympärille. —
Kara-Hun päästi ihastuksen äännähdyksen. Ympärilläni liikehti säikähtyneitä kasvoja. Hohteista taustaa vasten erotin La-Lin rakkaat piirteet.
— Hetki on tullut, kuiskasin jäseniäni verrytellen. — Tunneli odottaa. Meillä on metallia lähes kolmekymmentä tonnia. Järjestä miehesi. On tehtävä sadan miehen työ.
— Tuoko? sanoi hän hohtaviin harkkoihin viitaten.
— Kaikki, vastasin ponnahtaen jaloilleni.
Neljänneshetken kuluttua oli hiljainen työ täydessä käynnissä. Kara-Hunin kanssa sukelsin kaivantooni.
Ensimmäisen kannoksen siroitimme tunnelin pohjalle.
— Vaunu! huudahti Kara-Hun tuijottaen hohteessa eteensä. — Mutta siinä ei voi olla virtaa.
— Me työnnämme sitä. Olen yksin koetellut sitä tyhjänä; täytenä se liikkuu kymmenen miehen voimalla.