— Miten se säästi meidät? kysyi hän.
— Kaikkeus sen tietää. Se kai lähetti ilmanpaineen meidät tuuperruttamaan juuri siihen pisteeseen, jonka ympärillä maa lohkeili.
Kaivannon perältä olin löytänyt ulottuman, joka tuki tätä otaksumaa. Mutta että kysymyksen ratkaisu oli puutteellinen, sen me molemmat tajusimme.
Ja siihen sopimukseen tultuamme meidät yhtaikaa valtasi sama ajatus. Minulla se pyrki esiin pakottavana tunteena.
— Mistä sitä saamme? sanoi La-Li.
— Kara-Hun sanoi, että putkissa sitä kyllä olisi. Ja jos sitä on heidän tunnelissaan, niin miksei sitten täälläkin?
— Mutta putket?
Se oli kysymys. Olin sen jättänyt Kara-Hunin huoleksi, ja nyt Kara-Hun ei ollut täällä. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, miten putkijärjestelmä tunneleissa oli sovitettu.
— Tule, La-Li, sanoin teeskennellen rohkeutta, mitä itselläni ei ollut, — Suuri Kaikkeus ei liene säästänyt meitä maan vieremältä nälkäkuolemaan. —
* * * * *