Ei vastausta.
— Tai-Mason, kuuletko! Tai-Kee tahtoo tavata Tai-Masonin!
Olin kuulevinani, että sanani tekivät toivotun vaikutuksen. Vastaus tuli.
— Oi suuri Tai-Kee, etkö tiedä sitä: Tai-Mason tahtoi pettää meidät, ja suuri Tai-Ree-Kian pani polttotangon hänen ohimolleen.
Pääni oli luiskahtaa koneen hatusta. Olinko käsittänyt oikein?
— Mies, sanoin verkalleen, — kertaa sanasi ja äitisi sielun kautta puhu totta! Milloin se tapahtui?
— Vajaa hetki sitten. Niin totta kuin Mena-Loa on nimeni, tuli Tai-Ree-Kian laskutaitteessa nostolaitteelle ja huusi: Toverit, Mason tahtoi myydä meidät Morris-Teolle; Masonia ei enää ole olemassa. Mena-Loa, panen sinut kontaktikoneen vartijaksi; elä jätä sitä korvasi kuuluvilta.
— Mitä sinun on tehtävä?
— Odotettava Tai-Ree-Kianin määräyksiä ja vietävä ne koneen hoitajille.
Tunsin sydämeni kiirehtivän vielä muutaman lyöntivälin; sitten se talttui rauhalliseen sykintään. Ree-Kianko yksin oli taisteleva suuren taistelun!