— Ei tarpeeksi monen, Lao-Koo. Rinnallasi vielä näen muutaman heistä, ja sokkeloissa piileillee enemmän.
— Oi herra, salli minua iskeä! parahti Rai-Sun, kädet Tai-Maran hymyyn syhyen.
— Ei, Rai-Sun, epäsin, — odota!
Lännen käytävistä läheni hälisevä joukko. Sen valittaen piiloutuessa sokkeloiden suihin värähteli ilmassa kaukainen, hivelevä soitto. Tuokion kuluttua tomuharsosta häämötti liikkuva varjo, ja sen lähetessä pillahti sävel kiihtyvään nyyhkytykseen, jossa toisinaan vihlaisi lohduttoman epätoivon itku.
— Mitä se on? kuiskasi La-Li painautuen rintani suojaan.
Se oli säveltä pohjaavan aliäänen kaamean yksitoikkoinen kerronta. Aukealle tultua se äkkiä puhkesi selvemmäksi ja viimein se ylitti nyyhkyttävän itkun painuen hermoja lamauttavaan, laulavaan nuottiin:
— Alusta on ollut Suuri Kaikkeus, jonka sieluna on järkähtämätön tahto ja ruumiina ääretön eetteri, jota lukemattomien solujen hillitön liikunta elävöittää. — Alussa se tahtonsa ulotti tämän solun sydämeen ja sanoi sille: "Hajaannu ja elävöitä solun hiukkaset ruumiini palvelukseen!" Ja tahdon hitunen elävöitti solun hiukkaset; se pani ne parkumaan muunnoksen synnytystuskissa, ahertamaan itsesäilytysvietissä ja palamaan pyyteitten makeassa tulessa. Kierrostuhannet se muokkasi solun ainetta, kierrostuhannet se pakotti sen hiukkaset uuteen yhtymään, kunnes väsyneitten hiukkasten joukko huusi liikarasituksen ikeessä, ja sen muokattu aine uhkasi hikeensä uupua. Ja silloin sanoi Suuri Kaikkeus voimallensa: "Siirry ja elävöitä toinen solu! Tämän kyllästetyn solun tahdon vereeni vetää ja sen kuonan keuhkoissani puhdistaa." — Oi ihminen, tämä on suuren Kaikkeuden tahto!
Ja näiden viimeisten sanojen parkaisuna leikatessa ilmaa liittyi siihen kuin kaikuna joukon epätoivoinen ulina. Etunenässä kulkeva kumarahartiainen vanhus nosti luisevat kätensä siunaten korkeutta kohti ja, soiton vihlaistua itkusta vaimenevaan nyyhkintään, vanhuksen sanat suoltuivat jälleen yksitoikkoiseen nuottiin:
— "Voiman kyky eristyä aineestaan on oleva viimeisten kierrosten enne", sanoo Kaikkeuden Kirja. — Oi ihminen, tämä on viimeinen kierros, tämä on viimeinen nousu. Tämä on vapautuksen parahdus ja tahdon riemuhuuto aineen häipyessä. Oi ihminen —
Hänen sanansa hukkuivat joukon mielettömään voihkinaan.