— Tai-Mara! sanoin pudistaen jähmetyksen ruumiistani. — Kuka hän on?
— Hän on Tai-Lama-Noa, entinen Tieteen ja Uskonnon valvoja, "kansan parantaja" —
— Jonka Morris-Jeo muinoin sulki Tshung-Kingin unhotuskammioihin? sanoin väristen.
— Niin. Ja jonka minun "räjähdykseni" näyttää kuin ihmeen kautta vapauteen päästäneen.
Näin Tai-Maran huulilla häipymättömän virnistyksen.
— Toverit! huusin kuin mieletön käytävään rynnäten. — Missä on Tieteen palatsi? Missä on See-Sean koti? Tai-Mara, sinä olet kalpeneva, jos räjähdyksesi on ne tuhonnut! —
* * * * *
Mutta Tieteen palatsi oli tallella.
Rai-Sunin ja Tai-Maran seurassa astuessani sen kodikkaaseen hohteeseen tulvi siellä turvapaikkansa löytäneen joukon suista mylvinä, jota Tai-Suanin rauhallinen ääni turhaan koki taltutella.
— Veljet! huusi hän epätoivoisena käsiään levitellen. — Tai-Kee-Jeo on antanut henkensä meidän edestämme. Tuhannet tovereistamme makaavat vieremän puristuksessa! Eikö meidän tule miehekkäästi kestää tätä viimeistä —!