Ja silloin, hänen kuuman sylinsä ihoani polttaessa, tuo torjuva jokin jälleen tunkeutui väliimme. Silmäni kohtasivat La-Lin katseen.
Sekunnin viivähdin.
— Joo-Kee! leikkasi ilmaa terävä ääni. — Syleile häntä! Sillä niin totta kuin Tai-Mill hänen helmansa hedelmöitti, minä, Tai-Mara, sen hedelmän orja Liau-Joon sikiöön vaihdoin. See-Sea, Tai-Millin poika on kostanut isänsä kuoleman. Syleile lastasi, nainen!
Käteni herpaantuivat. Katsoin tolkuttomana edessäni häämöttävään Tai-Simonin nenään. Ja samalla kun tajusin venähtäneen ilmeen sen nenän ympärillä, aavistukseni pulpahti ymmärrykseen.
— Tai-Mara! sanoin tunteeni auliisti kummutessa. — Niin totta kuin suuren Tai-Simonin metallinhimo teki Tai-Lanen kautta Joo-Keestä Tai-Jeon, ovat nämä sanasi tehneet Tai-Marasta Tai-Jeon ystävän. — La-Li! Äitini syleilee sinussa sitä sukua, jonka puolesta isäni on kuolemaan astunut.
— Mea-Jeo! nyyhkytti See-Sea korvaani. Ja La-Lin kasvot punehtuivat onnesta. —
* * * * *
Mitä oli tapahtunut? Enkö ollut uinahtanut joukon huutoihin, La-Lin suuteloon ja See-Sean hellään silmäykseen? Ja eikö vereni sitä ennen ollut tyydyttänyt rakkaimpani veren hartainta toivomusta? - Suuri armias Kaikkeus, mikä oli tämä tukehduttava tuska rinnassani!
— La-Li! huusin. — La-Li! See-Sea!
Parkaisuun tukehtumaisillani painuin jalkani juuressa makaavain naisten puoleen.