— Tai-Joon! huudahdin kauhistuneena. — Onko tämä helvetti? Ovatko nämä ihmisääniä?
— Miesten kiroilua, naisten nyyhkytystä, lasten parkua ja vanhusten huokailua. Helvettikö? Se oli unelma, suloinen unelma Lunarian kaivoksiin verraten.
Sitä en kestänyt. Heitin pääni taapäin, laskeuduin patjalle ja koetin karkoittaa mielestäni noita pöyristyttäviä pimeyden ääniä. Mutta Tai-Joon lienee kuitenkin lukenut kasvoistani jatkuvan kysymyksen, sillä hän viittasi itkevään Rai-Suniin.
Ja Rai-Sun kertoi.
Kymmenien peninkulmain syvyydessä, merenalaisessa pimeydessä, kylmyydessä, jota vain ankara työskentely kykeni lieventämään, raatoi tuo tuomittujen lauma. Myrkylliset kaasut kaatoivat heikoimmat vajaassa kierroksessa, vahvemmat kestivät kymmenen, ja vankimmat, semminkin jos järki onneksi pimeni, voivat kuoriaisten keruussa ja metallin louhinnassa viettää satasen, jopa toistakin sataa kierrosta. Veljellinen rakkaus oli siellä tuntematon haitta, mitan täyteen saaminen ainoa päämäärä. Taisteltiin tilasta, riideltiin ravinnosta ja murhattiin pelkän huvin vuoksi tai vahvemmuuden merkiksi. Ainoa vaihtelu riippuikin kuolemantapauksesta. Siitä tiedon ennättäissä vartijakerroksiin laskettiin alas tuliletku, ja silloin ne, jotka vielä näkivät, saivat nauttia vainajan viimeisestä leimahduksesta.
Enempää ei Rai-Sunista voinut saada. Omaisten muisto saattoi miesparan vallan mielipuolisuuden partaalle. Tänä hetkenä heräsi minussa vastustamaton viha ja yhtä vastustamaton sääli — maailma sellaisenaan ei merkinnyt minulle mitään, vaan nämä tunteeni kohdistuivat koko voimallaan toisaalta Morris-Jeoon ja toisaalta Lunarian helvetin avuttomiin uhreihin.
— Eikö ole mitään keinoa, eikö mitään? huudahdin. — Eikö Morris-Jeoa voida kukistaa?
— Miten? Hän on herra ja suuri henki.
— Jos kansa nousee —
— Se on noussut ja — lyöty. Viimeksi Tai-Millin kapinassa kierrosluvulla 97601. Isäni sai surmansa Kolmannen piirin apujohtajana ja Renaud-Jeo, Morris-Jeon setä, kärvennytti neljäkymmentätuhatta, lähetti kaivoksiin kymmenentuhatta ja anasti kolmatta sataa kauneinta tyttölasta. Olin silloin kahdentoista ikäinen.