— Herra!
— Purista!
— Oi herra — oi suuri henki —
— Rai-Sun! Miksi vapiset? Siinähän ei ole virtaa; näetkö, se on kuin kuolleen käsi.
— Oi suuri henki — sinun kätesi tuossa —
— Minä käsken, Rai-Sun! Taikka — Avaruuden nimessä — tällä kädelläni puristan hengen viheliäisestä kurkustasi — tällä samalla kädelläni.
Vaikenin. Miesparka oli lysähtänyt kokoon koneen vierelle, ja minä näin hänen ummistetuin silmin puristavan jakajan tankoa. Sain kolmasti mainita hänen nimensä, ennenkuin hän vavahtaen kohotti katseensa. Ja silloin en enää voinut pidättää rajua vastavaikutusta.
— Rai-Sun! sanoin. — Avaruuden nimessä, niin totta kuin suuri Kaikkeus on sinussa ja sinä olet suuressa Kaikkeudessa — sinä ajattelit tuolla Lunarian syvyyksissä olevaa äitiäsi —
Hän purskahti hillittömään itkuun.
— Ajattelit vaimoasi, lapsiasi —