— Oi herra —
— Tahdoit vielä kerran Joo-Keen päällä ostaa heille vapauden. Rai-Sun, äitisi nimessä —
Ravistin hänen nytkähteleviä hartioitansa ja otin hänen ruman päänsä käsieni väliin.
— Äitisi toivoman autuuden nimessä — ajattelitko sitä jo luolasta lähtiessämme?
— Oi suuri henki — en — en!
— Kiusaus tuli nyt?
— Oi herra, näin aavan meren, muistin Bei-Woon polttajan — ja näin äitini tuolla alhaalla turhaan odottavan poikansa vapaussanomaa. Oi suuri henki, vannon kautta suuren Kaikkeuden, että tämä oli viimeinen heikkouteni, vannon, että jätän omaiseni kaivoksiin ikiajoiksi, vannon sen kautta lasteni viattomain päiden, kautta vaimoni suuren rakkauden, kautta äitini paikan suuren Kaikkeuden sylissä.
— Rai-Sun! Elä vanno!
Meren kostea henkäyskö värisytti selkäpiitäni! Miehen hirvittävä vala minua ainakin kauhistutti. Ravistin hänen päätänsä, kunnes viimeinkin vannomisyrittely juuttui hänen kangistuneen kielensä taakse, ja sitten nostin hänet kuin lapsen koneen istuimelle.
— Olemme hukanneet yli puolen hetkeä. Saat mennä minne tahdot, Rai-Sun. Minä lähden jäätikölle.