»No niin, vaikeaahan tämä on, vaikeaa, mutta mitä tehdä», sanoi hän.
»En ole ennenkään voinut kärsiä kylmiä ruokia ja juomia», jatkoi Karlen valittamistaan. »Ja nyt täytyy minun nielaista puhdasta jäätä. — — — Kylkiluiden alapuolella, vasemmalla puolen tunnen kovaa kipua. Joskus pistää kuin veitsellä.»
»Niin, siinä suhteessa olen minä onnellisempi, minua ei jäävesi ole vielä vahingoittanut.»
Mutta myöhemmin alkoi myöskin Skrastinsch valittaa, samalla tavalla kuin poikanenkin, ja kalastajat tulivat levottomiksi tästä uudesta uhkaavasta vastuksesta, jota useimmat heistä eivät olleet ajatelleet.
Grünthal koetti taas rauhoittaa lautalla olijoita.
»Onhan meillä vielä kaksi hevosta», sanoi hän. »Näissä on vielä kylliksi lämmintä mehua, jos joku tarvitsisi.»
»Juoda verta!» huudahti Ssihlis.
»Suolaisen-makea juoma», selitti Birkenbaum rauhallisesti. »Minä olen juonut verta.»
Kalastajien kasvoille kuvastui samalla kertaa mieliteko ja inho. Halu saada lämmintä nestettä ja luonnollinen vastenmielisyys verta kohtaan.
»Emme ole vielä kylliksi nälkiintyneet», huomautti Grünthal katsoen tovereihinsa. »Kaivakaamme sitten vasta koivuihin reiät, kun sen mahla meistä tuntuu miellyttävältä.»