Vanha Dauda työnsi Janista venettä kohti, johon hän lopulta epäröiden astui.
»Jumala sinua varjelkoon, poikani. Jumala sinua varjelkoon, rakas poikani!» huusi vanhus hänen jälkeensä ja uudisti hiljaa veneen loitotessa hitaasti: »Jumala sinua varjelkoon, poikani! Jumala sinua varjelkoon, poikani!»
Grünthal heilutti hyvästiksi lakkiaan, kiersi sitten kätensä Karlenin kaulaan ja jäi liikkumattomana seisomaan.
Vanha Daudakin seisoi vähän etukumarassa kuin kivettyneenä.
Näin heidät näki vielä hetken Janis ja Birkenbaum, jotka eivät kääntäneet silmiään heistä. Sitten he muuttuivat epäselvemmiksi, sulivat yhteen, ja viimein näkyi koko jäälautta taivaanrannalla vain pienenä harmaanvihreänä pisteenä.
Ja sitten sekin katosi.
RAUDUPIN EMÄNTÄ.
Korkeasta tapulista kuuluvat kuolinkellot, hautausvirsi hautuumaalta, avatun haudan partaalla joukko surullisia kasvoja, haudassa komea musta kirstu, kaunis kukkaisseppele kirstulla, mutta kyyneleitä — — — ei — — —.
Kuka tänään kätketään ikuiseen lepoon?
Rikkaan Raudupin isäntä.