»Etkö sinäkin tahdo tanssia?» kysyy hän puoleksi leikillään. Hänen silmänsä palavat kuten tulinen viini, jota hän juuri on juonut.
»Koettakaamme», vastasi emäntä.
»Kuinka?»
Hämmästyneenä katsahti Kahrl häneen hetkisen, heitti sitten nauraen päänsä taaksepäin ja vie hänet pihan keskelle.
Raudupin emäntä tanssii Kahrlin kanssa — ja tuoreelle hautakummulle kutoo kuu hopeahuntuaan.
Suuret, kovin suuret ovat Raudupin maat, vaikeaksi, perin vaikeaksi käy Raudupin emännälle niiden hoitaminen ilman isäntää. Kun hän menee pellolle tarkastamaan, mitä rengit tekevät, laiskottelevat piiat kotona, ja jos hän tekee piikojen kanssa kotona työtä, laiskottelevat rengit ulkona. Ja kunpa he vain laiskottelisivat! Mutta ne ymmärtämättömät kylvävät pellavaa ohrapeltoon ja ohraa pellavapeltoon, ja tattarit sinne, minne perunat olisi istutettava, ja pilaavat siten vainajan niin ankarasti noudattaman järjestyksen ja vuoroviljelyksen. Mutta kun tämä ei ole emännän mielestä aivan oikein ja hän lausuu jonkun moitteen sanan, saa hän vastaukseksi: »Isäntä teki myös näin, isäntä tahtoi tämän ja tuon aivan tällä tavalla tehdyksi.» Ja Raudupin emäntä, joka ei ennen ole juuri nimeksikään välittänyt peltotöistä, vaikenee ja uskoo — — —.
Kellarissa seisoo astia astian vieressä, voita täynnä. Kuka lähtee kaupunkiin? Raudupin emäntä kyllä tuntee tien Riikaan, hän kävi siellä kerran miehensä kanssa, mutta sillä aikaa, kun he olivat matkalla, oli varsa kuollut kotona. Häntä ei haluta toista kertaa olla niin kauan kotoa poissa. Silloin tällöin kyllä joku rengeistä kulkee Riikaan kuorman kanssa, mutta emännän mielestä hän tuo aina pari ruplaa vähemmän kotiin, kuin Raudupin isäntä itse olisi tuonut.
Emäntä valittaa huoliaan holhoojilleen. Holhoojat nauravat: »Ota itsellesi mies», sanoi heistä toinen.
»Niin todellakin, ota itsellesi mies», vakuutti toinenkin. »Näin suuri talous ei tule isännättä toimeen.»
Raudupin emäntä punastui.